Stressaa ja pelottaa... mua odottaa toinen vuosi yksin... yksin.
Mä en haluu olla yksin enää. 
Minä en unohda sinua koskaan.

Voi hitto. Pelottaa... en halua... eieieieeei!
Mä en tiedä mitä mä TEEN!?
ynh. ;''''(

Mun piti olla vapaa, mun piti saada aikaa.
Mä halusin olla suuri, mä tarvitsin ihmisen.
Mulla ei ole ihmisiä, kun niitä ei voi omistaa...
Menen takaisin paikkaan...jonne mun ei pitänyt enää koskaan palata.
Lähtiessäni sanoin ''Mä en tuu tänne enää''.
Se tuntui niin helpolta, kun tiesi et on viel toinenkin mahdollisuus.
Vaan ei ole enää... :(
Nyt on palattava ja kestettävä... mun sydän jyskyttää seuraavat kaksi viikkoa armottomasti ja sinä hetkenä, kun astun maalle jota ennen oli tapana kutsua kodiksi, sydämeni pysähtyy ja särkyy siihen paikkaan.
Mä oon liian rakastunut.,.
En tiiä mitä haluun. En tiiä mitä teen. En tiiä mitä ajattelen, saati mitä pitäisi ajatella nyt... < / 3